IKKUNA-RESTAUROINTIA KUUSELASSA

Kevään korvilla minun tuli aika hakea ensimmäistä työharjoittelupaikkaa. Työharjoittelun oli määrä alkaa pääsiäisen jälkeen. Minulla oli kuitenkin kiirusta seinämaalauksen viimeistelyn kanssa ja harjoittelupaikka oli jäänyt hommaamatta. Pääsiäislomalla instagramia selatessa päädyin aivan sattumalta tilille @kuuselan_kulttuurikoulu . Kyseessä on Porvoon Hamarissa sijaitseva, vuonna 1919 valmistunut koulurakennus josta kunnostetaan parhaillaan kulttuurikeskusta. Opetus koulussa lakkautettiin 2018.

Paikka ja ihmiset vaikuttiat sympaattisilta ja mielenkiintoisilta ja laitoin spontaanisti Kuuselaan viestiä ja kysyin harjoittelupaikkaa. Ilostuin kun yhteinen sävel tuntui löytyvän heti ja Kuuselan väki toivotti minut tervetulleeksi työharjoitteluun! Pääsiäisen jälkeisellä viikolla kävin tutustumassa Kuuselaan ja seuraavana maanantaina aloitin työharjoittelun ikkunoiden restauroinnin parissa. 

"Olipa pikkuinen oravanpoika kotona Kuuselassa." Tämä lastenlaulu soi usein mielessäni.
Sillä kodikkaalta Kuuselassa tuntui;
Pönttöuuni johon työpäivän aluksi sain sytyttää tulet.
Tonttia reunustava vanha kuusimetsä jossa ihan varppina asuu keijuja ja maahisia ja jonka kätköissä vietin lounastaukoja metsän henkiä kuunnellen.
Mustarastas jonka laulu kaikui kuusikosta taukoamatta läpi toukokuun.
Talon vankat hirsiseinät jotka huokuivuat menneiden sukupolvien tarinoita.
Vanhat ikkunat, - talon sielu, joita kunnioituksella sain kunnostaa ja oppia samalla paljon.
Tunsin tekeväni tärkeää työtä saadessani olla osana säilyttämässä tällaista käsityötaidon ja perinnerakentamisen aarretta tuleville sukupolville. 

Monica ja Juho ovat aivan ihania, inspiroivia ja sydämellisiä ihmisiä. Kuuselaan oli helppo tulla.
Tässä paistatellaan päivää terassikahveilla.

Työharjoitteluni alkaessa oli Kuuselassa toinenkin työharjoittelija, Öölannissa restaurointia opiskeleva Liisa. Harmiksemme hänen työharjoittelunsa oli kuitenkin juuri loppumassa joten kerkesimme viettää yhdessä Kuuselassa vain muutaman päivän. Liisa kuitenkin opasti minut ikkunoiden kunnostuksen maailmaan, ja sain jatkaa hommia hänen hienosti järjestämällään työpisteellä. Tuhannet kiitokset, Liisa! <3 Oli ilo tutustua! 

Työstin Kuuselassa yhteensä kolmea eri ikkunaa ja työvaiheet menivät osin limittäin ja päällekkäin, esimerkiksi saatoin aloittaa uuden ikkunan maalinpoistoa sillä välin kun yksi ikkuna kuivui jo pintamaalia.  Ensimmäiset pokat olivat Liisan aloittamat, niihin lasitin hänen opastuksellaan kaksi ruutua ja maalasin myös viimeisen pinnan Liisan työharjoittelun jo päätyttyä. Toiset pokat kunnostin kokonaan, ja kolmannet pokat jäivät kesken. Ajatuksenani on kuitenkin käydä Kuuselassa talkoilemassa pokia eteenpäin kun joudan. 

Luin kuukauden aikana useasta eri lähteestä ohjeita ikkunoiden kunnostuksesta ja katsoin youtubestakin pari videota. Huomasin että ikkunoiden kunnostamisessa on olemassa erilaisia koulukuntia joiden ohjeet voivat poiketa toisistaan. Tein jonkinlaisen kompromissin näiden ohjeiden välillä, koittaen taiteilla kultaisella keskitiellä. Kirjoitan tähän tavan, jonka mukaan itse toimin. 

KUNTOKARTOITUS

Ikkunan kunnostus aloitetaan kartoittamalla ikkunan kunto ja sitä myöten kunnostustarve. Jos ikkuna kaipaa esim. vain pientä maalipinnan tai kittauksen korjausta, voi kunnostuksen tehdä hyvin ikkunan ollessa paikoillaan karmeissa. Kuuselassa ikkunat olivat kuitenkin perusteellisemman kunnostuksen tarpeessa, ihan jo sen vuoksi että (ainakin suurimmassa osassa) pinnassa on hengittämätön alkydimaali. Siispä ikkunat nostettiin pois karmeistaan ja tuotiin kunnostettavaksi alakertaan. 

Ikkunat on syytä numeroida huolellisesti jotta oikea ikkuna löytää lopuksi paikallensa omiin karmeihinsa. Kuuselan koulun ikkunoista oli piirretty kartta johon kukin ikkuna oli nimetty numero-kirjainyhdistelmällä. Pokiin merkittiin kartan mukainen koodi. Myös lasiruudut merkittiin koodin mukaisesti.

yllä: Liisa oli järjestänyt alakerran pikkuhuoneeseen viihtyisän työpajan jossa hoitui lasittaminen ja maalaus.

alla: Maalinpoistoa, hiontaa ja puutöitä varten järjestimme Juhon ja Monican kanssa työpisteen talon toiseen päätyyn, vanhaan keittiöön.
Hionta ja muut puutyöt on järkevää suorittaa eri paikassa kuin maalaus, jottei hionta- ja puutöistä seuraava ilmassa leijuva pöly laskeudu märälle maalille ja roskaa pintaa.

RUUTUJEN JA HELOJEN IRROTUS

Ikkunoiden kunnostamisessa, niin kuin kaikessa vanhan kunnostamisessa, on syytä välttää ylityöstämistä ja korjata vain se mikä korjausta vaatii. Siispä lasien irrottaminenkin tehdään vain jos siihen todella on tarvetta. Muussa tapauksessa riittää että irtoava kitti poistetaan ja kohtiin laitetaan paikkakitti. 

Toisiin pokiin teimme puukorjauksen lahovaurion vuoksi, joten ruudut piti irrottaa. Kolmansien pokien luulin ensin säästyvän lasien irrotukselta ja selviävän vain maalin uusimisella ja kahden rikkoutuneen ruudun uudelleen lasituksella. Rikkinäisiä ruutuja poistaessani huomasin kuitenkin että lasit oli kiinnitetty kittiuraan silikonilla! Lähempi tarkastelu osoitti myös muiden ruutujen olevan kiinni silikonilla. Pinnassa oli kyllä kitti, mutta kittiurassa silikoni. Silikoni ei kuulu perinnekorjaukseen, eikä sydämeni antanut lupaa jättää silikoneja lasien alle. Siispä loppujen lopuksi irrotin kaikki ruudut myös kolmansista pokista. 

 Kolmansien pokien ruudut olivat erittäin tiukasti kiinni silikonilla. Ruutujen askartelu irti mattoveitsellä otti runsaasti aikaa, etenkin ennen kuin löysin hommaan oikeaan tekniikan.

Toisissa pokissa lasien irrotus oli helpompaa sillä ruudut olivat kiinni perinteisellä kitillä, joista suurin osa oli halkeillutta ja heikosti kiinni. Jämäkkää kittiä pehmensin lämmittämällä sitä hetken kuumailmapuhaltimella jolloin sitä pystyi vuolla ja kaapia puukolla. 

Maalin halkeilupinnasta ja kovasta, muovimaisesta koostumuksesta voi päätellä että kyseessä ei ole hengittävä öljymaali, vaan todennäköisesti alkydi. Maalinpalaa taittaessa se katkeaa ja murenee. Perinteinen öljymaali sen sijaan taipuu ja joustaa.

Puukorjauksien vuoksi toinen poka purettiin aivan osiin, joten irrotin kaikki helat eli kulmaraudat ja tuulihaat sekä ruuvit.

MAALIN POISTO

Ruutujen irrottamisen jälkeen vuorossa on maalinpoisto.
Mikäli ikkunassa on öljymaali, riittää irtoilevan ja hilseilevän maalin harjaaminen teräsharjalla. Näihin ikkunoihin täytyi kuitenkin vaihtaa maalipinta kokonaan, joten skrapasin ensin hilseilevän maalin pois. Tiukemmin kiinni olevan maalin poistoon otin avuksi kuumailmapuhaltimen.

Kitin- ja maalinpoistossa on herkkä lasi syytä suojata kuumailmapuhallinta käytettäessä esim. vanerilla tai märällä rätillä jottei kuuma ilma riko lasia. 

Puolinaamarin käyttö on must vanhoja maaleja poistaessa. Muutenkin riittävästä tuuletuksesta on hyvä huolehtia jottei höyryt jää leijailemaan huonetilaan. Kuuselassa pidin ikkunoita muutenkin paljon auki, sillä pihalta kaikui 24/7 melkoinen lintujen riemukonsertti.  Ihana kevät!

 

Kolmansissa pokissa oli profiloidut pienat. Maalinpoisto piti suorittaa varovasti muotokaapimien avulla, jotta profiilit säilyivät vahingoittumattomina.

Toiset pokat olivat huonossa kunnossa: alapiena oli laho sekä halkeampia ja haristuneita kohtia oli paljon.

HIONTA

Maalinpoiston jälkeen hioin puitteet ja pienat ensin kevyesti karheudeltaan 120-paperilla ja sitten vielä  180:llä. 

PUUKORJAUKSET

Juhon kanssa ihmeteltiin ja pähkäiltiin, millainen puukalikka lahon kohdalle pitääkään sahata ja liimata.  Juho ajoi sirkkelillä pienasta lahon osan pois sekä leikkasi uudesta puusta paikkapuun, josta liimasin, höyläsin ja hioin sopivan kappaleen.

Liimasin myös kaikki muut repsottavat kohdat piennoissa ja puitteissa.

TAPITUKSET

Porasin kaikkien ruuvien reijät suuremmiksi 0,8mm terällä ja tapitin ne uudestaan (= liimasin reikiin niihin sopivat puutapit.) Osa tapeista oli valmiina, osan vuolin itse. 
Tapitus takaa ruuvin tukevan kiinnityksen ruuvin kiertyessä uuteen puuhun. 

 yllä: puu kulmarautojen alla oli usein ruuvien kohdalla hieman lahoa. Siksi tapitus on tarpeellinen.

POHJAMAALAUS JA SELLAKKAUS

Hiottu, uudelleen tapitettu ja puukorjattu poka nro. 2 odottamassa pohjamaalia, heloitusta ja lasitusta.

Pohjamaalasin ikkunat vernissalla johon on sekoitettu pellavaöljymaalia ja tärpättiä.
Ohje oli Kymin Palokärjen ikkunamaalausohjeiden mukaan.

Maali levitetään hyvin ohuesti jäykällä luonnonharjassiveltimellä. Pohjamaalauksen tarkoitus on kyllästää puu niin ettei se ime seuraavia maalikerroksia, tai öljyä kitistä.  

yllä: Erityisesti kittiurat on syytä pohjamaalata huolellisesti jottei puu ime kitin öljyä.  Pohjamaalauksen jälkeen sivelin kittiurat vielä sellakalla, eristääkseni pohjakittiä vielä enemmän puusta ja taatakseni näin lasin pitkäaikaisen kiinnityksen.

alla: pohjamaalattu ja sellakattu poka odottamassa heloitusta.

HELOITUS JA SILOTUS

Liotin heloja marseillesaippuassa useita päiviä pehmittääkseni maalipintaa ja vuolin puukolla varovasti  maalit pois. Sen jälkeen liotin heloja vielä ruosteenpoistonesteessä, pesin hyvin ja hioin pinnat teräsvillalla.
Lopuksi käsittelin helat ruosteenestomaalilla. 

Heloitusta varten porasin pienellä terällä reijät ruuveja varten ja asensin kulmaraudat ja muut helat paikoilleen. Jonkin verran vaihdoin ruuveja uusiin sillä joidenkin kannat olivat purkuvaiheessa murtuneet. Ikkunoiden kulmaraudat ja muut helat ova arvokasta käsityöperintöä ja kertovat talon historiasta, joten ne on aina syytä säästää ja säilyttää alkuperäisissä pokissaan. 

Silotin koloja ja halkeampia perinteisellä ikkunakitillä.

LASITUS

Lasitus on lempipuuhaani ikkunoiden kunnostuksessa. Ihana Liisa opasti minua tähän lasittamisen ihmeelliseen maailmaan.

Lasitus aloitetaan koesovittamalla lasia paikoilleen. Tällöin nähdään kuinka lasi sopii paikalleen ja minkä verran lasin ympärille jää tilaa. Mikäli tilaa on ympärillä runsaasti, on riskinä lasin valuminen alaspäin niin että ajan kanssa yläreunaan ilmestyy rako lasin ja karmin/pienan väliin. Tätä ehkäisemään voi laittaa lasin ja pienan väliin tilkkeeksi esim. tulitikkuja/puutikkuja, jotka painetaan aluskittiin. Tilke estää lasia valumasta alaspäin.

Varsinainen lasitus aloitetaan painamalla kauttaaltaan kittiuraan noin pikkusormen paksuinen "makkara" kittiä. Makkara on helppo muotoilla pyörittelemällä kittiä käsien välissä. Aluskitiksi soveltuu hyvin suoraan purkista otettava, löysä kitti.

Lasi lasketaan kevyesti kohdilleen kitin päälle ja painetaan varovasti kittiin niin että kittimakkara levittyy urassa kauttaaltaan tasaisesti vasten lasia. Lasia painaessa on hyvä levittää sormet haralleen jotta paino kohdistuu laajalle alueelle. Aluskittiä tursuaa tässä vaiheessa kittiurasta ulos lasin alapuolelta. Ylitursunnut kitti on hyvä leikata kittiveitsellä pois jotta puitteen reunan näkee lasituslankoja ja pintakittiä laittaessa. Tässä vaiheessa myös mahdolliset tilkkeet painetaan paikoilleen.

Lasit kiinnitetään ohuella kuparilangalla, eli lasituslangalla. Langassa on lovia noin sentin välein. Lanka taitetaan loven kohdalta 90 asteen kulmaan ja naputellaan vaakatasossa kiinni puitteeseen lasitusvasaralla. Suojasin vasaran maalarinteipillä jottei lasi naarmuunnu. Myös pahvinpala vasaran alla käy suojaamiseen hyvin. Lanka naulataan niin että naulan pää jää muutaman millin lasin päälle. Lasituslanka katkeaa helposti loven kohdalta heiluttelemalla 

Pintakittiin kannattaa vaivata mukaan liitujauhoa sen verran että kitti on kiinteämpää, helppo työstää eikä se tartu sormiin. Kitistä pyöritellään taas makkara joka painetaan lasin päälle puitetta vasten ja levitetään peukalolla ja lasitusveitsellä nätiksi, noin 45 asteen kulmassa. Kaunis ja tasainen pintakittaus on mielestäni ikkunankunnostuksen vaikein osa. Ensimmäisessä ruudussa kesti  k a u a n, ennen kuin olin tyytyväinen. Oli kuitenkin mukava huomata kuinka kuukauden kuluessa taidot karttuivat niin että viimeiset tekemäni kittaukset osasin tehdä jo minuuteissa riittävän kauniiksi.

Käytin kittaukseen pääosin Tikkurilan perinteistä ikkunakittiä, mutta kittiä voi valmistaa helposti myös itse. Löysimme kaksi erilaista reseptiä joissa toiseen oli käytetty raakaa pellavaöljyä ja toiseen vernissaa. Öljyyn sekoitetaan liitujauhoa ja jätetään tekeytymään.
 Valmistimme Liisan kanssa testierät molemmilla resepteillä. En huomannut kiteissä selkeää eroa joten luultavasti molemmat öljymuodot siis toimivat. 

VÄLI- JA PINTAMAALAUS

Lasituksen jälkeen suoritetaan välimaalaus joka levitetään ohuesti luonnonharjassiveltimellä painaen. Kittipuolelta maali levitetään 2-3mm lasin päälle tiivisteeksi kosteudelle. Maalaaminen vaatii tarkkaa ja vakaata kättä. Tosin ylimääräiset maalit saa kyllä viimeistelyvaiheessa rapattua kaapimella pois, mutta halusin treenata kättäni ja pyrin mahdollisimman siistiin lopputulokseen. (Kyllä sitä kaavinta silti hieman tarvitsi.)

Huomasin että maalia kannattaa ottaa vain siveltimen kärkeen. Näin sitä oli helpompi hallita. 

Välimaalin kuivuttua tehdään kevyt välihionta 240 karhealla hiomapaperilla. Viimeiseksi maalataan lopullinen pintamaali.

 

Maalikerrokset täytyy maalata todella ohuina. Mikäli pinta on liian paksu, maali rypistyy näin kuivuessaan. Tämän opin kantapään kautta.  

Kunnostettu ikkuna valmiina odottamassa karmeihin asettamista. Kunnostuksen myötä ikkuna sai taas monta vuosikymmentä lisää elinaikaa. 

 Työharjoittelu oli antoisa ja opettavainen. Tykkäsin tosi paljon.
 Kiitos ihana Kuusela! Nähdään pian taas! 

rakkaudella,

Laura