Sata sävyä
Aikana ennen tehdasvalmisteisia maaleja maalarit valmistivat maalinsa itse. Ammattitaitoiselta maalarilta vaadittiin siis hyvän maalaustyön lisäksi vankkaa materiaalituntemusta, maalin valmistustaitoa sekä hyvää värisilmää halutun sävyn saamiseksi.
Nyt kaupoista on saatavilla lähes rajaton valikoima maaleja eri väreissä ja koostumuksissa. Siksi nykypäivän maalarin ei välttämättä tarvitse työssään sekoitella maalisävyjä itse. Oma intohimoni on kuitenkin perinnepintakäsittelyissä ja haluan työllistyä kunnostamaan vanhoja pintoja. Saatan siis työssäni tarvita paikkamaalaukseen sävyä jota ei löydy mistään valmiina vaan se on sekoitettava itse. Siksi pidän tärkeänä taitona tarkkaa värisilmää ja taitoa sekoittaa haluamansa sävy. Taidemaalarina olen sekoitellut erilaisia sävyjä suhteellisen paljon, mutta taidemaalauksessa käytettävät öljy- ja akryylivärit eivät kuivuessaan vaihda sävyä, toisin kuin pintakäsittelyssä käytettävillä maaleilla on tapana. Lisähaasteen hommaan tuo se, että eri maalit muuttavat kuivuessaan sävyä eri verran; osa tummenee, osa vaalenee. Uskon, että vankkaan sävytystaitoon ei ole oikoreittiä vaan taitoon harjaantuu kokemuksen, yrittämisen ja erehdyksen kautta.
Koulussa olemme tehneet sävytysharjoituksia askartelumaaleilla paperille, ja lisäksi olen päässyt valmistamaan ja sävyttämään pellavaöljymaalia konservoitavaan huonekaluun. (Kirjoitan siitä lisää omaan postaukseensa.)
Toinen harjoitus tehtiin pareittain. Sekoitimme kukin kuusi random-väriä ja yritimme sen jälkeen sekoittaa parin valmistamien mallien mukaiset värit mahdollisimman tarkasti.
Minun parille sekoittamani sävyt. Koitin valita sekoitettavaksi perinteikkäitä, pehmeitä sävyjä. Oikea alalaita näyttää tässä kuvassa melkein mustalta mutta on todellisuudessa syvä tummanvihreä. |
Erityisesti tämä jälkimmäinen oli mukava harjoitus, vaikka vaatikin pitkää pinnaa. :)
Laura
Kommentit
Lähetä kommentti